Yksi -kaksi -maja

Huh mikä ilta oli!

Jos meikäläinen ajaa yhdessä illassa nelosen ja kakkosen (maalikameratappiona) niin yleisesti sitä on melko tyytyväinen saldoonsa. Tällä kertaa ei, todellakaan!

Huono (toki monelta osin hyväkin) tapahtumasarja alkoi klo 16.40 kun olin kuullut ja tavannut kaikkien kolmen ajokkini valmentajat.

Kaikki kertoivat, että heidän hevosillaan on ”leukoja”, omia temppujaan ja kuskin pitää olla tarkkana. Jp Kauhanen sanoi, että hän lämmittää JOHNNY DAHLIAN itse, koska haluaa säätää balanssin (painoputsit jne) itse.

Sitten teoriaosuuksien jälkeen tositoimiin,eli rattaillenousuun:

HOPEFUL USERILLA ei ollut hokkeja edessä ja liukkauspulmat selvisivät heti lämmityksen avauskierroksessa. Tamma painoi ohjille jonkin verran lämpässä   ja antoi tietoa mitä tuleman pitää. Ajokkini  painoi kovasti myös esittelyyn mennessä ja sen jälkeen, mutta rauhoittui mukavasti  ennen kisaa. Kävin testaamassa kiihdytysjäätikkömme, ja tarkoitus oli ajaa lähdössä ihan ihan ulkorataa puomiin  ja välttää oikea ja jäinen kiihdytyskaistamme.

Mutta, kun lähestyttiin lähtöautoa kävi selväksi, että on vain pakko edetä omaa kaistaa ja mennä jäälle. No..alkoihan tamma liukastella, ja oli vain päästävä mahd hyvin ja turvallisesti matkaan. Ja, siinä ihan (vähintään) semisti onnistuimmekin. Loppumatkaan ja ratkaisuihini olen oikein tyytyväinen. Myös hevoseen! Neljäs tila kaiken kaikkiaan kivalla ja hyväajoisella tammalla! Hyvät fiilikset jäi.

Sitten seuraavaksi oli  päivän,  koko kisani ja itse asiassa viimeisen kolmen vuoden paras ennakkosaumani eli  SWEET CHOCO (T4 % oli 4 tai 5). Sain ohjeet valmentajalta, että tulinen tamma on kyseessä joka olisi syytä saada pysymään max rauhallisena lämmityksessä. Ensimäiset 1,5 kierrosta meni suunnitelmien mukaan, mutta sitten tamma alkoi olla täysin toisohjainen ja väsytti vasurini melko totaalisesti. Lämpästä päästiin pois puolikunniallisesti, yhdellä ylimääräisellä mutkalla.

Esittelyn jälkeen ajoin  Chocolla pitkän pruuvin, mutta tamma ei pysähtynyt enää mielellään. Sain tamman takakaarteessa ympäri ja sitten turvasatamaan = valmentaja talutti suupielestä. Kun lähdettiin lähtöauton taakse huomasin kauhukseni, että tamma painaa raivokkaasti ja en tule saamaan sitä nroiden 1 tai 2 selkään, koska ne ovat molemmat keskellä rataa toisten hevosien selässä pitkässä jonossa. Kaiken kaikkiaan erikoinen kokoontumistilanne  oli kyseessä. Lopputulema oli, että minä olin ensimmäisenä lähestymässä autoa ja numerolla 10! Onneksi sain Chocon ympäri ja taas turvasatamaan talliportille. Sieltä lähdin HIEMAN turhan myöhään, ja myöhästyin jonkin verran startista.

Tamma oli kisassakin jonkin verran toisohjainen, mutta lopputulema oli hyvä. Lähes täydellinen. Harmi, että kun vedit laput loppusuoran alussa, niin Choco ei ihan HETI lähtenyt tykitykseensä. Viimeiset sata metriä oli huikeat. Ja..tammalla oli vielä painetta kisan jälkeenkin.

Lyhyesti: Choco jyräsi minut, ja olo oli kisan jälkeen jyrätty. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Käteni=vasurini oli aivan muussina.  Lohtua toi tietenkin se, että oltiin kaikkien vaikeuksien jälkeen lähes voittajia. Matkan aikana vaihdoin ”ylilatautuneesti” kaistaa ja turhan läheltä vastustajaa. Turhan läheltä ajoin, sekin harmitti.

Vielä oli yksi ajokki jäljellä. Jiipee Kauhanen toi hevosen, ja antoi ohjeet miten minun tulisi toimia. Ensimmäiset minuutit (esittely, pruuvi ja kiinniotto) menivät ilmeisesti ”liian hyvin”  ja olin tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Kävelytin ruunaa takasuoralla  ja se oli aivan  rauhallinen . Olin etukaarteessa kun kuulutettiin, että lähtöön on vielä 4 min. Päätin ajaa vielä yhden pruuvin ja käänsin hevosen ympäri. Ja se oli virhe! Hyvin iso virhe!

Toiseen pruuviin ruuna lähti todella isolla puhdilla ja sen pysäyttäminen oli tuskan takana. Ruuna rauhoittui kääntymisen jälkeen vielä, ja sain lepuutella käsiäni. Mutta Jiipeen tärkein ohje oli unohtunut = hän tiesi ruunan rajuuden kun mennään auton taakse. Minun olisi pitänyt olla koko ajan nro 2 puserossa viimeiset 4 minuttia (ja jättää TODELLAKIN se yksi pruuvi ottamatta) .  Vasta kun auto liikkuu minun olisi pitänyt ajaa puomiin, ja yrittää pitää Johnny mahd. rauhallisena.

Nyt kun käänsin Hurja-Johnnyn kolmatta kertaa kilpailusuuntaan…se oli menoa, jota en kyennyt hallitsemaan. Todella valitettava, ikävä ja nolo tilanne syntyi. Voisi sanoa, että jonkin verran sattumusten summa. Ehkä olisin pystynyt hanskaamaan Johnnyn, jos olisin ollut täysissä henkisisä ja fyysisissä voimissa Choco-käsittelyn jälkeen. = olisin tehnyt IHAN kuten Jiipee neuvoi, mutta jotenkin tuntui, että on reilumpaa olla menemättä toisten taakse JOS ruuna alkaa painamaan raivona. Eivat ainakaan muut valjakot olisi vaarassa.

Tai..en tiedä. Hurjaa oli meno laukatessa, mutta toisaalta  myös hallussa. Ei siinä auttanut muuta kuin ajaa laukkaa ja odottaa milloin ruuna väsyy, ja omat käsivoimat taas riittävät.

Ehkä istun ravi(laina)kuskiksi liikaa vain tietokoneen takana, tai sitten vain eilinen kattaus oli poikkeus.  Ja muutes  vielä tämä: olen tehnyt systemaattista käsivoimatreeniä vuodesta 2007 alkaen. Ei vain meinaa tarttua, kuten ei nuorempanakaan. Mutta, en kyllä ihan voimatonkaan ole! Kyllä ne oli kovaleukaisia, ja selässä niillä olisi pitänyt pysytellä. Olisi pitänyt sopia toisten kuskien kanssa asiasta = Todella moni ajeli/ajaa toisten selissä lähtöauton taakse, ja viisastahan se onkin. Kuuluu raviurheiluun.  Niin mäkin olen ennen tehnyt, mutta jotenkin nää 2 tuntui niin hurjilta, etten toisia vedä juttuun mukaan ja kärsin itse. Niinkuin kärsinkin.

ISOT ONNITTELUT TEEMULLE! Ylivoimainen MESTARI nähtiin!

Palataan torstaina asiaan. Silloin hyvin mielenkiintoista asiaa!